Sateenkaari matkailu
Sateenkaarimatkailun historiaa
Kesällä 2019 tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun homot, lesbot, transsukupuoliset nousivat kapinaan Manhattanin kaduilla New Yorkissa. Stonewall Riots oli siihen mennessä suurin ja näkyvin kansannousu, jossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat toivat esille syrjinnän, pahoinpitelyn ja halveksunnan, jonka kohteeksi yhteisö oli joutunut pitkään. 60-luku oli jo nähnyt USAssa mustien kansalaisoikeustaistelun. Nyt oli homojen, lesbojen ja transsukupuolisten vuoro nousta esille oikeuksiensa puolesta.
Tuohon aikaan 60- ja 70-lukuen vaihteessa homoseksuaalisuus tai sen harjoittaminen oli rikollista toimintaa suurimmassa osassa maailmaa, myös Suomessa. Julkisesti seksuaalisuuden esille tuominen oli vaarallista. Pelko pidätyksistä tai pahoinpitelyistä oli arkipäivää, sosiaalinen hyväksyntä kaukaista unelmaa. Turvaa ja seuraa etsittiin paikoista, joissa oli muita yhteisön jäseniä. Niin sanotut gayborhood-alueet syntyivät varsinkin USAn suurimpien kaupunkien sisälle. Ne olivat kaupunginosia, joissa homot saivat olla rauhassa omiensa keskellä. Niihin keskittyivät myös homoklubit ja homoravintolat. Kuuluisin on San Franciscon homokaupunginosa Castro District.
Samaan aikaan alkoi kehittyä myös sateenkaarimatkailu, jota tuohon aikaan kutsuttiin enemmän nimellä gay matkailu (gay travel). Syntyi destinaatioita, jotka houkuttelivat satenkaarimatkailijoita, varsinkin USAssa ja Länsi-Euroopassa. Florida ja siellä Fort Lauderdale ja Miami sekä New York ja San Francisco. Länsi-Euroopassa isot metropolit kuten Lontoo, Amsterdam ja Berliini vetivät moninaisuudellaan ja avoimuudellaan puoleensa seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustajia
Varsinainen sateenkaarimatkailumarkkinointi alkoi vasta 80-luvulla, jolloin yllä mainittujen destinaatioiden matkailumarkkinoinnin organisaatiot alkoivat nähdä tämän kohderyhmän omana markkinoinnin segmenttinä, jolle alettiin suunnata omanlaista viestintää. Vuonna 1983 Floridassa perustettiin IGTA-järjestö, the Internationa Gay Travel Association, L-kirjain (Lesbian) tuli mukaan vasta vuonna 1997.
Sateenkaarimatkailun määritelmä
IGLTAn mukaan sateenkaarimatkailulla viitataan matkailutuotteiden ja -palveluiden kehittämisen ja markkinoimiseen homoille, lesboille, biseksuaaleille ja transsukupupuolisille. Osa tuotteista ja palveluista on kehitelty erityisesti sateenkaariasiakkaille, kuten esimerkiksi hääseremoniat, kuherruskuukausimatkat (honeymoon), majoituspalvelut tai risteilyt. Myös erilaiset tapahtumat kuten Pride ja vastaavat ovat aina olleet iso osa sateenkaarimatkailua.
Varsinkin alkuvuosikymmeninä iso osa sateenkaarimatkailua oli seksiturismi. Turvallinen parinhaku, seurustelusuhteen etsiminen ja myös seksipartnerin etsintä oli turvallisinta suorittaa destinaatioissa, ravintoloissa ja klubeissa, joissa myötämielinen suhtautuminen flirttailuun oli todennäköisempää. Ei tarvinnut pelätä vihamielistä reaktiota tai pahoinpitelyä, jos flirttailun kohde olikin hetero. Tämä on aivan loogista toimintaa. 2000-luvulla tämä puoli homojen ja lesbojen elämää on siirtynyt entistä enemmän deittisovelluksiin. Homoklubit ja gayborhood-alueet ovatkin kokeneet inflaation ja LGBTQ matkailu on muuttanut muotoaan.
Tänä päivänä sateenkaarimatkailu on entistä enemmän sitä, että destinaatiot, palveluntuottajat esim. hotellit varmistavat, että sateenkaarimatkailijoita kohdellaan yhdenvertaisesti ja kunnioittavasti, että he kokevat olevansa kohteeseen tai hotelliin turvallisesti tervetulleita jo etukäteen markkinoinnillisesti esim. mainoksissa ja esitteissä. Tässä on kyse niin sanotusta gay-friendly tai LGBTQ friendly viestinnästä, joka sekä näkyy etukäteen että tuntuu asiakaspalvelussa ja kohtelussa paikan päällä.
Miten sateenkaarimatkailu eroaa heteromatkailusta?
Suurimmalle osalle ihmisistä matkustaminen uuteen kohteeseen voi olla jännittävää monesta syystä: vieras kieli, vieraat tavat, vieras ruokakulttuuri jne. Jännittävyyteen ei kuitenkaan liity välttämättä pelkoa siitä, voinko olla oma itseni, voinko pitää puolisoani kädestä ja osoittaa hänelle hellyyttä. Pitääkö minun pelätä mahdollisesti väkivaltaa sen takia, että osoitan jollain tavalla julkisesti olevani homo tai lesbo? Miten meihin suhtaudutaan vaikkapa hotellin vastaanotossa tai ravintolassa? Nämä ristiriitaiset kysymykset ovat osa seksuaalivähemmistöjen matkan suunnittelua ja itse matkaa. Moni valitsee varmuuden vuoksi matalan profiilin linjan: en tuo itseäni esille, en pidä puolisoa kädestä kiinni, en tee itsestäni enkä seksuaalisuudestani numeroa. Niin on parempi, vai onko?
Toinen vaihtoehto on valita kohteita, jotka kertovat avoimesti ja selkeästi olevansa gay-friendly kohteita. Nämä destinaatiot yleensä representoivat seksuaalivähemmistöjä markkinoinnissaan kuvin ja sanoin. Näissä kohteissa on myös yleensä tarjontaa LGBTQ tapahtumien muodossa ja turvallisuuden tunne muodostuu myös siitä, että näet muita kaltaisiasi. Et koe olevasi niin erilainen. Koet olevasi jo etukäteen huomattu ja nimenomaisesti kutsuttu paikan päälle. Koet olevasi osallinen. Osallisuuden tunne on tärkeä.
Moninaisuutta vähemmistön sisällä
Kun itse tulin kaapista ulos neljä vuotta sitten, ajattelin homoista ja lesboista hyvin stereotypisesti ja yksioikoisesti lähinnä mediasta saamani kuvan perusteella. Vasta osana yhteisöä olen huomannut, että meitä on moneksi aivan samalla lailla kuin heteroita. Homomiehistä löytyy sama skaala ja diversiteetti kuin heteromiehistä ja sama koskee myös lesboja. Aivan samalla tavalla identiteetin merkitys vaihtelee. Osa kokee olevansa ylpeä homoidentiteetistään, olevansa vahvasti osa yhteisöä. Osa pelkää identiteetin esille tuomista, osa kokee, että seksuaalisuus tai sukupuoli ei profiloi. Sama moninaisuus koskee matkustamista. Osalle gay-friendly viestinnällä ei ole mitään merkitystä tai halutaan jopa vältellä kohteita, jotka korostavat asiaa. Aivan samalla tavalla kuin osa lapsiperheistä tai seniorikansalaisista välttelee heille suunnattuja palveluja. Täytyy kuitenkin muistaa, että harva haluaa leikkiä hengellään.
Iso merkitys on myös sillä, millaisissa olosuhteissa viettää arkeaan, millainen on ihmisoikeustilanne lähtömaassa. Jos lähdet matkalle maasta, jossa homoseksuaalisuus on rikos tai se ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä, ei perheen kesken eikä varsinkaan työelämässä, matkakohteen ihmisoikeustilanteella ja gay-friendly viestinnällä on huomattavasti suurempi merkitys kuin jos matkustat maasta, jossa homona tai lesbona on hyvä asua. Toisaalta tunnen paljon Suomessa asuvia seksuaalivähemmistön edustajia, joille vasta matkustaminen antaa vapauden olla vapaasti ja turvallisesti oma itsensä.
Listaa asioista, joita mietin kohdetta valitessani
- Millaiset ovat sateenkaari-ihmisten oikeudet maassa tai kohteessa?
- Pitäisikö minun vältellä seksuaalisuuteni esille tuomista turvallisuussyistä?
- Mitä orgnaisaatioita maassa on takaamaan turvallisuuteni, mikä on poliisin asenne seksuaalivähemmistöjä kohtaan?
- Mitä palveluja tai informaatiota on saatavilla erityisesti sateenkari-ihmisille, nettisivut. lehdet jne.
- Onko kohteessa jotain tarjontaa erityisesti sateenkaari-ihmisille, tapahtumia, ravintoloita.
Vinkki sateenkaarimarkkinoijalla
Jokainen maa, destinaatio, hotelli päättää itse omien arvojensa ja oman markkinointinsa ja viestintänsä puitteissa, mitä kohderyhmiä haluaa houkutella asiakkaakseen. Hyvä on kuitenkin tehdä tietoisia päätöksiä ja tuntea kohderyhmä ja omat vahvuudet. Selkeä omiin vahvuuksiin pohjautuva markkinointi, joka huomioi kohderyhmän tarpeet, on voittava yhdesitelmä.
It’s about safety, it’s about comfort, it’s about politics. But it’s also about welcoming events, friendly accommodation, and having fun with similar travelers.