Identiteetin turvallisuus
Istun kirjoittamassa päivitystä New Yorkissa. Koen olevani turvassa. Miksi – koska kukaan ei kiinnitä minuun huomiota, voin olla turvallisesti oma itseni. Olen nobody, anybody. Tämä kaupunki on täynnä minunlaisia, monenlaisia, homoja, lesboja, mustia, valkoisia, aasialaisia, köyhiä, rikkaita. Tänne ovat vuosikymmenien saatossa muuttaneet homot ympäri USAn, ympäri maailman. Täältä Manhattanilta lähti tasan 50 vuotta sitten liikkeelle Pride-liike Stonewall Riots mellakoiden synnyttämänä. Homot, lesbot, transsukupuoliset lähtivät taistelemaan oikeuksiensa puolesta, väkivaltaa vastaan, sekä fyysisen että henkisen turvallisuuden puolesta.
Oma bisnesideani ja We Speak Gay yhteisö sai alkunsa omasta kokemuksestani, turvallisuuden tunteesta, olotilasta, jossa tiesin ja tunsin olevani hyväkysytty ja arvostettu juuri sellaisena kuin olen. Se syntyi siitä tunteesta, kun pystyin ottamaan koko potentiaalini käyttööni. Tunne oli voimaannuttava. Jokaisen pitäisi pystyä se kokemaan. Minulla itselläni meni sen tunteen saavuttamiseen ja kokemiseen 45 vuotta. Tämä ei tarkoita sitä, että elämäni olisi ollut huonoa tai onnetonta. Iso elämänmurros, johon kuului kaapista ulostulo, oli kuitenkin avaintekijä uuteen elämään, jossa uskalsin tulla 100% näkyväksi itselleni ja muille, nauttia ja loistaa omana itsenäni, en muiden odotusten peilikuvana. Se vaati työtä minulta itseltäni mutta myös ihmisiltä ympärilläni. Haluan auttaa muita kokemaan saman sekä omalla esimerkilläni että opettamalla yrityksiä viestimään avoimesti ja osallistavasti arvoistaan ja mahdollistamaan moninaisuuden totetutumisen. Moninaisuus ei synny tyhjiössä, se edellyttää turvallisuuden tunnetta.
Identiteetin palaset ovat ihmisen sisällä, mutta ympäröivä maailma, ihmiset, yhteiskunta ja asenteet vaikuttavat siihen, miten saat ja uskallat ilmaista itseäsi, minuuttasi, sisintäsi. Ihmiset ja asenteet yhteiskunnassa joko luovat turvallisuuden tunnetta ja mahdollistavat kasvun ja ilmaisun tai sitten ne luovat turvattomuuden tunnetta, joka pienentää ihmistä, painostaa ja pakottaa rajoittamaan itseä, piilottamaan itseä ja omia ajatuksia. Tämä voi tapahtua perheessä, työelämässä, ystäväpiirissä, yhteiskunnassa. Miljoonat homot ovat vuosikymmenten aikana jättäneet perheensä, työnsä, kotikylänsä, kaupunkinsa, kotimaansa päästäkseen irti rajoittavista ja ahdistavista asenteista. Lähteneet etsimään hyväksyntää ja sen luomaa turvallisuuden tunnetta, identiteetin turvallisuutta. Vaikkapa tänne New Yorkiin, missä tätä päivitystä juuri nyt kirjoitan.
Moni on kuitenkin myös jäänyt paikoilleen, pienempänä toteuttamaan muiden elämää, muiden ajatusta itsestä ja tästä maailmasta. Joko yksin salaisuutensa kanssa tai osana yhteisöä mutta edelleen omien pelkojensa ja rajoitteidensa vankina puolivaloilla ja käsijarru päällä. Itsekin elin yksin salaisuuteni kanssa miettien, voinko elää tämän salaisuuden kanssa loppuun asti. Jokainen tekee omat päätöksensä elämässä. Minä haluan kertoa omasta elämästäni ja omista päätöksistäni, omasta murroksestani. Tällaiset päätökset eivät ole helppoja, itse jouduin luopumaan monesta rakkaasta asiasta, mutta sain tilalle kaikki elämän minulle antamat mahdollisuudet.
Tämä teksti voi tuntua vaikeasti hahmoteltavalta. Niin kuin mikä tahansa asia, myös identiteetin turvattomuus on jollekin tuttua ja jollekin outoa ja tuntematonta. Niin luontevaa ja inhimillistä on ajatella asioita omasta näkökulmasta ja omien kokemusten kautta ja ihmetellä toisten kokemusmaailmaa ja elämää tai olla tietämättä siitä mitään. Tämä turvattomuuden tai epävarmuuden tunne on kuitenkin hyvin yleistä seksuaali- ja sukupuolivähemmistön keskuudessa. Erityisesti, kun muistetaan, että kolmasosa maailman homoista ja lesboista asuu maissa, joissa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu tai heidän oikeuksistaan omaan identiteettiin ei saa julkisesti puhua. Sen väitetään olevan propagandaa, joka on haitaksi nuorille.
Mitä yhteiskunta ja yritykset voivat tehdä turvallisuuden tunteen luomiseksi, jotta jokainen voisi tuntea olonsa arvostetuksi ja hyväksytyksi kansalaisena, työntekijänä, asiakkaana, vieraana, ihmisenä? Onko se vain rajoitteiden, määräysten ja lakien säätämistä, poliisien ja vartijoiden määrän lisäämistä. Osaksi kyllä. Tämä on osalle ihmisistä turvallisuutta. Näillä asioilla voidaan kasvattaa yleistä turvallisuuden tunnetta. Minä uskon enemmän toisenlaiseen turvallisuuteen, identiteetin turvallisuuteen, enemmän ihmiseen ja inhimillisyyteen. Siihen, että ihminen tekee hyvää, kun hänelle annetaan hyvää. Tämä lisää oman identiteetin turvallisuutta. Kun asiat sanotaan ääneen ja selkeästi: sinä olet tärkeä ja arvokas sellaisena kuin olet, sinä olet turvallisesti tervetullut, sinä olet yksi meistä. Tämä luo osallisuuden tunnetta, joka on kaunein teko kenelle tahansa ja se palkitaan aina.
Tänä viikonloppuna Helsingissä järjestetään ensimmäinen Querelle Festivaali. Järjestäjien tavoitteena alusta asti on ollut järjestää festivaali, johon kaikki ovat tervetulleita ja he todella tuntevat ja näkevät sen. Tapahtuman moninaisuus näkyy viestinnässä, tärkeät identiteetin turvallisuuteen liittyvät asiat tuodaan esille, niistä keskustellaan, luodaan fyysisesti ja henkisesti turvallinen tila. Tämä on ainutlaatuista ja uutta Suomessa. Moninaisuus pääsee loistamaan turvallisessa ympäristössä, jossa saat olla yhtä lailla nobody tai anybody niin kuin minä ja miljoonat muut täällä New Yorkissa.