ARVOT

Päätin kirjoittaa arvoistani, mistä ne kumpuavat, miten ne löysin sisältäni. Ne ovat syntyneet kokemuksen, kärsimyksen kautta mutta rakkaudesta itseeni ja läheisiini.  Ne ohjaavat minua, ne näyttävät tien, kun tieto ei riitä. Ne tuntuvat hyvältä.

AVOIMUUS

Avoimuus, rehellisyys, jossa paljastan itseni, syvimmät tunteeni, on minulle tärkeää. Avoimuuden kautta tunnen olevani näkyvä itselleni ja muille. Avoimuus on minulle tärkeää, koska 45 vuotta pidin ison osan itsestäni piilossa, seksuaalisuuteni. Tulin lopulta kaapista ulos ex-vaimolleni, ystävilleni, sisaruksilleni, lapsilleni, vanhemmilleni, työkavereille. Jokainen totuuden hetki pelotti, jännitti, mutta lopputuloksena oli rehellisyyden tuoma vapautus, taakka putosi hartioilta. Avoimuus on minulle sen jälkeenkin ollut tärkeää. Avoimuuteni on joskus joillekin liikaa, mutta se on minun tapani elää ja käsitellä asioita sisälläni ja ympärilläni. Se antaa minulle paljon, se lohduttaa, se inspiroi. Toivon, että se auttaa jotakuta muuutakin.

YHDENVERTAISUUS

Siirryin nelisen vuotta sitten heteromiehestä homomieheksi. Yhtäkkiä sainkin kokea syrjintää, epäasiallisia kommentteja, jopa vihapuhetta vain homoseksuaalisuuteni takia. Pahiten asia konkretisoitui, kun olin hakemassa starttirahaa. Tapaamisessa yritysneuvojan kanssa kerroin ideastani matkailumarkkinoinnista seksuaalivähemmistöille. Koko tapaamisen ajan nuori mies edessäni oli hiljaa. Lopulta hän kommentoi, että minun pitää ideani ja seksuaalisuteni takia varautua siihen, että jos starttirahahakemuksen käsittelijä on homofoobikko, saan kielteisen päätöksen. Kommentti oli niin utopistinen minulle, että en siinä tilanteessa osannut sanoa mitään. Vasta autossa voin pahoin.

Olen vasta uuden elämäni ja tällaisten kokemusten kautta herkistynyt yhdenvertaisuudelle ja sen tärkeydelle. Minulla on adoptiotytär ja -poika, jotka ovat minulle aina olleet vain lapsia, yhdenvertaisia biologisen tyttäreni kanssa. Heidän kokemuksensa syrjinnästä sattuu nyt vielä enemmän kuin ennen, koska ymmärrän heitä paremmin. Meksikolaisen aviomieheni ulkopuolisuuden tunne Suomessa sattuu. Syrjintä ei ole aina tahallista, mutta se on usein tietämättömyyttä, ajattelemattomuutta. Se sattuu ja sen kuuluukin sattua, koska se on väärin. Yhdenvertaisuus tuntuu hyvältä.

MONIMUOTOISUUS

Moninaisuus tai monimuotoisuus on sitä, että jokainen saa olla ylpeästi oma itsensä. Moninaisuus ei synny tyhjiössä. Se syntyy turvallisessa ja kunnioittavassa ilmapiirissä. Kun ihminen saa turvallisesti toteuttaa itseään, olla sataprosenttisesti näkyvä itselle ja muille, hän pääsee loistamaan ja saa täyden potentiaalinsa käyttöön. Itse huomasin, kuinka kaapistaulostulon jälkeen, löysin itsestäni aivan uusia tunteita, mahdollisuuksia, joita olin piilotellut, joita olin pelännyt. Moninaisuus minussa ja perheessäni on ollut rikkaus ja se on sitä edelleen ja tulevaisuudessa. Everyone should be celebrated – not just accepted.

OSALLISTAMINEN

Osallistaminen ja osallisuus on minun suosikkiarvoni, koska se on vaikea asia, erityisesti meille suomalaisille.  Jopa sanana se Suomen kielessä vaikea ja vaikeasti ymmärrettävä. Inclusive ja inclusivity ovat englanninkielessä huomattavasti yleisemmin käytettyjä sanoja ja termejä. Osallisuus tuntuu hyvältä. Osattomuus ei. Osattomuus syrjäyttää, luo ulkopuolisuuden tunnetta. Osalliseksi tulet, kun sinut huomioidaan, sinut huomataan, sinut kutsutaan mukaan. Osallistaminen on tekoja, vaikkapa monimuotoisuuden esilletuominen kuvissa, teksteissä. Lainsäädännön turvin ja yhdenvertaisella kohtelulla minä homona koen olevani osallinen, eriväriset ja -rotuiset adoptiolapseni ja meksikolainen aviomieheni kokevat osallisuutta. Osallistaminen luo tunteen yhteenkuuluvuudesta, yhteisöllisyydestä.